Perustuuko Australian puolustusstrategia virheelliseen olettamukseen?

Perustuuko Australian puolustusstrategia virheelliseen olettamukseen? 

Aikaleima: 10. maaliskuuta 2023 11
Lähdesolmu: 2005257

Käsitevaikuttava projektio” – joka määritellään ”kyvyksi pitää vihollinen vaarassa, paljon kauempana rannoiltamme, koko oikeasuhteisen vastauksen kirjon” – on tullut Australian strategisessa keskustelussa kohonneen kiinnostuksen aiheeksi, kun asiantuntijat odottavat lisätietoja Puolustusstrategian katsaus. Mutta onko käsitteen taustalla pohjimmiltaan virheellinen olettamus?

Australian pyrkiessä lisäämäänitseluottamus ottaa käyttöön ja toimittaa taisteluvoimaa vaikuttavan materiaalin ja parannetun iskukyvyn avulla – myös pitemmillä etäisyyksillä”, on syytä huomata, että olemassa olevat toimintakonseptit näiden järjestelmien käyttöön vaikuttaisivat naapureiden suvereniteettiin. Pelkästään oletus, että alueen maat suostuvat tunkeutumiseen, joka liittyy sen tehostettuihin iskukykyaloitteisiin, voi olla virhe.

Silti lähialueen maiden strateginen laskelma ei näytä kuuluvan Australian käsityksiin tulevista konflikteista. Päättäjät ovat toistuvasti ilmoittaneet Canberran sitoutumisesta diplomatiaan ja puolustusaikeisiin Australian noudattaessa strategiaa, joka perustuu rannikoidensa ulkopuolelle. Esimerkiksi varapääministeri ja puolustusministeri Richard Marles on korostanut sitä "Todellinen tarkoitus sotilaallisen voimavaramme kehittämisessä on edistää alueemme kollektiivista turvallisuutta." Mutta onko Australian strategiaa täydennetty selkeällä ja kattavalla ymmärryksellä asianomaisten alueellisten kumppanien näkemyksistä, huolenaiheista ja aikomuksista?

Ottaen huomioon toistuvia julistuksia siitä, että Australia on läpinäkyvä keskivalta, joka on sitoutunut investoimaan alueellisiin kumppanuuksiin, Canberran pitäisi tietää paremmin kuin jättää huomiotta näiden valtioiden suvereniteetti. Australian strategisessa suunnittelussa olisi myös virhe hylätä heidät pyrkiessään suurvallan pelotteeseen. Viime vuosina molemmat virheet näyttävät kuitenkin tulleen osaksi Australian diplomaattista ja strategista DNA:ta.

Esimerkiksi AUKUSia (Australian, Yhdistyneen kuningaskunnan ja USA:n turvallisuussopimus) ympäröivä salailu asettaa alueelliset voimat takajalkalle. Se heijasti jatkuvaa luottamuksen puutetta naapureihin ja a konsultatiivisten normien rikkominen jotka määrittelevät Kaakkois-Aasian maiden liiton (ASEAN) suhteet. Päätös olla antamatta Indonesialle ennakkoilmoitusta pahensi tilannetta, vaikka se ilmeisesti tehtiin pakosta Indonesian viranomaisten reaktio, joka sai tietää, että heidän suurin naapurinsa oli päättänyt tulla yhdeksi niistä harvoista valtioista, joilla on ydinkäyttöisiä sukellusveneitä.

Nautitko tästä artikkelista? Napsauta tästä tilataksesi täyden pääsyn. Vain 5 dollaria kuukaudessa.

Näyttää siltä, ​​​​että Australia tarvitsee usein kehotuksia siitä, että suvereniteetti ei ole vain suurempien ja keskisuurten valtojen etuoikeus, vaan se koskee kaikkia osavaltioita niiden koosta tai tilasta riippumatta. Nähtäväksi jää, muuttaako uusi hallitus alkuperäiset väitteensä uudesta lähestymistavasta alueeseen mielekkäiksi politiikan muutoksiksi.

Huolimatta nimenomaisista, toistuvista päinvastaisista julistuksista, edelleen – ainakin julkisessa keskustelussa – oletetaan, että alueen maat tukevat toimia hyökkääjää vastaan ​​vihollisissa. Siitä huolimatta tälle kannalle on hyvin vähän todisteita Marlesin argumentti "Haluamme varmistaa, että kuulemme kumppaneitamme alueella ja ympäri maailmaa, jotta ymmärrystä ja yllätyksiä ei synny." Jos alueen maat vetoaisivat puolueettomuuteen, Australian päättäjät eivät vain yllättyisi, he olisivat tietämättömiä seurauksista.

Itse asiassa on olemassa vaara, että Australia joutuu kaikkien strategisten shokkien äidiksi, jos sen puolustussuunnittelun taustalla olevat geopoliittiset ydinoletukset yhtäkkiä osoittautuvat virheellisiksi.

Vaikka puolueettomuuteen vetoaminen nykyaikaisissa aseellisissa konflikteissa on suhteellisen harvinaista, sen omaksuminen poliittisena työkaluna tai vallan tasapainottajana ei ole sitä. ASEANin politiikka on ollut pitkään neutraalisuus ja häiriintymättömyys Kaakkois-Aasian ystävyys- ja yhteistyösopimuksen sekä rauhan, vapauden ja puolueettomuuden vyöhykkeen kautta (mikä tahansa varoitus). Vuoden 2020 konferenssissa Singaporen pääministeri nimenomaisesti todettu että "Aasian maat eivät halua joutua valitsemaan näiden kahden [Kiina ja Yhdysvallat] välillä. Jos jompikumpi [maa] yrittää pakottaa tällaisen valinnan… he aloittavat vastakkainasettelun, joka kestää vuosikymmeniä. Alueviranomaiset ovat toistaneet tämän mielipiteen useaan otteeseen, esimerkiksi vuoden 2020 lopulla Indonesialainen ulkoministeri.

Australia ei kuitenkaan ole valmistautunut vaikuttavien ennusteiden soveltamisen seurauksiin tilanteessa, jossa alueen maat punnittuaan neuvotteluvoimansa ja jompaankumpaan koalitioon liittymisen riskit päättävät siirtyä rauhanajan julistuksista aktiiviseen puolueettomuuteen. Itse asiassa puolueettomuus voi kattaa laajan kirjon toimintaa, joka ulottuu rauhanoperaattorista voittoa tavoittelevaan ja kaikkea siltä väliltä.

Puolueettomuuteen voidaan vedota siten, että se palvelee ennen kaikkea puolueettoman valtion ulkoista turvallisuutta ja ilmenee kieltäytymisenä osallistua muiden valtioiden välisiin aseellisiin tai poliittisiin konflikteihin. Itse asiassa Aasian valtiot ovat pitkäaikaisia ​​osallistujia liittoutumattomassa liikkeessä (NAM). Kylmän sodan aikana perustetun NAM:n muodostivat kansakunnat, jotka päättivät olla linjaamatta mitään suurvaltaryhmittymiä tai niitä vastaan ​​ja "luoda itsenäisen polun maailmanpolitiikassa, joka ei johtaisi siihen, että jäsenvaltiot joutuisivat pelinappuloihin suurten valtaryhmien välisissä taisteluissa voimia.” Ukrainan sodan ja Kiinan nousun jälkeen on tullut uusia kutsuja elvyttää epätasaista liikettä.

Käytännössä tämän asenteen ilmenemismuodot, vaikka ne perustuvat eroon kansainvälisen konfliktin dynamiikasta, voivat itse asiassa vaikuttaa niihin merkittävästi. Ja Australialle ne voivat osoittautua epäsuotuisiksi (jopa haitallisiksi) sen turvallisuussuunnitelmille. Aasian tai globaalin etelän valtioiden uusi blokki, joka muuttaa voimatasapainoa ja luo ydinasettoman vyöhykkeen, voi horjuttaa strategisia laskelmia voiman ennusteesta alueella.

Tämä lähestymistapa on vielä huolestuttavampi, kun otetaan huomioon riski, että Kaakkois-Aasian puolueettomuus voi tarjota sotiville eriarvoisia etuja joko sattumanvaraisesti tai painostuksen seurauksena. Valtio voi julistaa puolueettomuutensa, mutta se on pakotettu tukemaan hiljaista tiettyä valtaa. Tällaiseen järjestelyyn liittyvät riskit ovat huomattavia, ja ne vaihtelevat petoksesta ja tiedusteluoperaatioihin ja YK:n toimiin vaikuttamisesta pääsyn rajoittamiseen ja maiden käyttöön pysähdyspaikoina. Kiinalle Kaakkois-Aasia tarjoaa samanlaisen strategisen arvon, mutta edes aseellisen puolueettomuuden julistus ei heikennä sen turvallisuutta. Pikemminkin Kiina käyttää todennäköisemmin hiljaa hyväkseen puolueettomuuden vetoomuksia kuin jättää ne huomiotta.

Kun otetaan huomioon Kiinan ja Yhdysvaltojen välisen konfliktin maantiede (erityisesti Australian etelälaidalla) pääsyn epääminen tai ylilento-oikeudet Kaakkois-Aasiassa voisi vaarantaa vakavasti Yhdysvaltojen ja Australian kyvyn suunnitella, toimittaa ja ylläpitää toimintoja ensimmäisessä saariketjussa. Useat historialliset ennakkotapaukset osoittavat mahdollisen vaikutuksen; esimerkiksi kun Turkki ja Saudi-Arabia sulkivat toimintansa ilmatila ohjuksille vuoden 2003 Irak-hyökkäyksen aikana. Lisäksi, koska vaikuttava ennuste ei välttämättä rajoita oletettuja Australian puolustusvoimien lähettämistä Australian alueelle, lyhyellä varoitusajalla tapahtuva kieltäytyminen voi vahingoittaa Australian kykyä projisoida voimaa huomattavasti enemmän kuin Kiinan operaatiot.

Tämä ei tarkoita, etteikö Kiina vahingoittaisi myös melko toteutettua tiukkaa puolueettomuutta. Venäjän ja Ukrainan välinen sota osoitti, että vaikka kaupallista laivaliikennettä ei aktiivisesti estetty, merenkulun vakuutusyhtiöt voivat hyvinkin kieltäytyä korvaamasta aluksia, mikä katkaisee kaupan. Uhan vakavuutta korostaa se, että vuoteen 2016 mennessä noin 20 prosenttia maailman merikaupasta (mukaan lukien 60 prosenttia Kiinan kaupasta) ja yli 70 prosenttia raakaöljystä kulki Malakan salmen läpi. Vertailun vuoksi samana vuonna Bosporinsalmi, johon Ukrainan konflikti nyt vaikuttaa, osuus oli vain 3 prosenttia maailmanlaajuisesta öljynsiirrosta.

Nautitko tästä artikkelista? Napsauta tästä tilataksesi täyden pääsyn. Vain 5 dollaria kuukaudessa.

Vaikuttavan ennusteen käsitys olettaa, että jos konflikti syntyisi, alueen maat hyväksyvät Australian strategiset suunnitelmat. Australian päättäjät ovat jälleen tyytyväisiä oletuksiinsa, jotka koskevat alueellisten kollegoiden strategista tarkoitusta. Riippumatta retoriikasta, Australian tärkeimmät kansallisen turvallisuuden asiat ohjaavat edelleen katsomista Intian ja Tyynenmeren ulkopuolelle, ei sen sisäpuolelle. Alueella ei ole juurikaan vivahteikas strategista laskentaa, eikä puolueettomuuden dynamiikasta todellakaan keskustella. Jopa yksityiskohtainen myöntymisen mekaniikan tarkastelu näyttää puuttuvan.

Jos alueen maat valitsevat tien, joka lopulta tekee tyhjäksi Australian turvallisuussuunnitelmat, se voi olla ainakin osittain itse aiheutettu. Ehkä Australian kannattaisi etsiä vaikuttavaa sitoutumista ennen vaikuttavan ennusteen etsimistä.

Aikaleima:

Lisää aiheesta Diplomat