Fontit ja kirjasimet: Ovatko ne tekijänoikeuksien alaista? 

Kuva, joka esittää muistilehtiötä puupöydällä, jonka ympärillä on värikynät. Sanat "Mitä meteliä fonteissa on?" on kirjoitettu muistilehtiöön eri kirjasimilla. Kuva kohteesta tätä.

Meillä on ilo tuoda sinulle Shivam Kaushikin vieraspostaus kirjasimien tekijänoikeussuojasta. Shivam on äskettäin valmistunut oikeustieteen kandidaatti Banaras Hindu Universitystä Varanasissa. Hän on aiemmin kirjoittanut meille useita vieraspostauksia, nimeltään 'Jhund' Injunction Order: Tekijänoikeudet ja henkilöoikeudet tosielämän tarinoissa, "Tekijänoikeus ja verkkoseminaarit: omistus, lisensointi ja kohtuullinen käyttö , "Hallituksen luonnos malliohjeiksi IPR-politiikan täytäntöönpanosta akateemisille instituutioille – kritiikki''Ulkomaisten hakemusten julkistamisvaatimuksen uudelleensuunnittelu vuoden 2019 patenttikäsikirjalla'Ja'Ovatko kiertoradat patentoitavissa?"

Fontit ja kirjasimet: Ovatko ne tekijänoikeuksien alaista? 

Shivam Kaushik

Runsas määrä fontteja ja kirjasintyyppejä on pakattu yleisiin tekstinkäsittelyohjelmiin. Niiden tehtävä on niin perustavanlaatuinen ja läsnäolo niin kaikkialla, että ajatus siitä, että kirjasimet ja kirjasintyypit ovat tekijänoikeussuojan piiriin kuuluvia, tuntuu aluksi käsittämättömältä. Mutta kuten kerron tässä viestissä, ne täyttävät vuoden 1957 tekijänoikeuslain mukaiset kelpoisuusvaatimukset.

Ennen kuin aloitamme, anna minun laatia tämän viestin sanasto. 'kirjasintyyppi' viittaa kirjainten, numeroiden, merkkien ja symbolien erityiseen suunnitteluun. Se, mitä me puhekielessä kutsumme "fontiksi", on itse asiassa kirjasintyyppi fonttina muutokset koko, kursivoitu, lihavoitu ja tyyli. Se sanoi perinteisesti "fontit" ja "kirjasintyypit" ei käytetty synonyymeina, ja niiden välinen ero oli merkityksellinen, kun metallipaloista tehtyjä kirjaimia käytettiin tulostukseen. Digitaalisella aikakaudella tekstinkäsittelyohjelmat ovat tehneet ero vanhentunut ja arkaaninen. Siksi käytän tässä viestissä sanaa "fontti" tarkoittamaan sekä fontteja että kirjasintyyppejä. Tämä postaus käsittelee vain kirjasimien tekijänoikeussuojaa taiteellisen työn näkökulmasta eikä käsittele fonttien tekijänoikeuksia koodina tai kirjallisina teoksina.

"Ei tekijänoikeutta kirjasimille" -argumentin kumoaminen

Intian oikeudellinen asema on tämä kirjasimilla ei ole tekijänoikeussuojaa sen tekijänoikeuslain, eli vuoden 1957 tekijänoikeuslain nojalla (sivu 5). Kirjasinten tekijänoikeussuojakysymys tuli ensimmäisen kerran oikeuskäsittelyyn vuonna 2002, ennen tekijänoikeuslautakuntaa vuonna XNUMX. Re Anand laajennettu kursiivi jossa hallitus katsoi, että fontit eivät ole tekijänoikeudella suojattuja. Jotkut hallituksen tämän päätöksen tueksi esittämistä syistä ovat saaneet kannatusta myös tämän määräyksen ulkopuolella. Seuraavissa kappaleissa käsittelen useita näistä väitteistä.

Mukaan yhden päättelyn mukaan kirjasimet eivät ole vain taiteellisia, vaan niillä on myös hyödyllinen puoli; ne ovat kirjaimia, numeroita, jotka ovat sanojen ja kielen rakennuspalikoita. Tämä argumentti perustuu tekijänoikeuslain vakiintuneisiin periaatteisiin (jota tarkastellaan yksityiskohtaisesti alla), jotta voidaan katsoa, ​​että jos taiteellisen teoksen taiteellisia ominaisuuksia ei voida erottaa sen toiminnallisesta/hyödyllisestä näkökulmasta, teosta ei voida suojata tekijänoikeudella. Esillä olevaan tapaukseen sovellettu, vaikka kirje olisi kuinka taiteellisesti kirjoitettu, niin kauan kuin esteettistä koristelua ei voida erottaa toiminnallisesta näkökulmasta eli kirjaimesta eli kirjasin on suojaamaton. Ehkä tästä syystä fontteja ei voi suojata tekijänoikeuksilla Yhdysvalloissa. Yhdysvaltain vuoden 1976 tekijänoikeuslaki nimenomaisesti Tähän ei kuulu soveltavan taiteen mekaaniset tai utilitaristiset näkökohdat taiteellisen käsityötaidon määritelmästä. Mutta erotettavuuden argumentti ei pidä paikkaansa Intian lainkäyttöalueella, koska utilitaristisen näkökulman hallussapito ei ole sinänsä tekijänoikeuslain mukainen tekijänoikeuskielto. Laki ei edellytä, että teos on jaoteltava taiteellisiin ja utilitaarisiin osiin ja että ne ovat toisistaan ​​riippumattomia, kutsua taiteelliseksi lainsäädäntöjärjestelmässä. Niin kauan kuin sekä utilitaarisen että ei-utilitaarisen aspektin summa on tarpeeksi taiteellista ylittääkseen omaperäisyyden ja kohtauksia à faire doktriineja, teos voidaan suojata tekijänoikeuksilla.

Toinen argumentti kirjasimien tekijänoikeuksia vastaan ​​on se, että Intian tekijänoikeus perustuu vuoden 1957 tekijänoikeuslakiin, kuten lain 16 §:ssä säädetään. Scaria ja George artikkelissaan Copyright and Typefaces (P.9) väittävät, että kaikki oikeudet tai esineet, joita ei ole erikseen lueteltu tekijänoikeuslaissa, eivät kuulu Intian tekijänoikeussuojan piiriin. Tekijänoikeuslautakunta omaksui samanlaisen lähestymistavan ainoassa tapauksessa, joka käsitteli tätä kiistanalaista kysymystä tähän mennessä Intiassa, kuten myös yllä viitattiin. In Re Anand laajennettu kursiivi Tekijänoikeuslautakunta katsoi seuraavaa:

"Yleinen sana, joka seuraa tiettyä samankaltaista sanaa… saa merkityksensä niistä, ja sen on tulkittava koskevan vain asioita, jotka kuuluvat samaan yleiseen luokkaan kuin ne, jotka on lueteltu Manual on Interpretation of Statutes 12. painos (Bombay, Tripathi 1969) sivuilla 297-306. Kun tätä tulkintaa käytetään taiteellisten teosten määrittämiseen, "kaiken muun taiteellisen käsityötaidon" merkitys rajoittuu kohdissa 2 c (i) ja 2 c (ii) annetuilla erityisillä määritelmillä; koska sanaa taiteellinen teos edeltää sana "muu", se osoittaa varmasti, että se on tarkoitettu viittaamaan johonkin muuhun kuin 2 c (i) ja 2 c (ii) kohdassa mainittuihin, mutta jotka ovat samaa sukua"

 Lautakunta ei soveltanut sääntöä ejusdem generis päätellä, että 2 §:n c kohdan iii alakohta eli "mikä tahansa muu taiteellinen käsityö" on tulkittava erityisten kuvien, kuten maalauksen, kuvanveiston, piirustuksen, valokuvan ja arkkitehtuurityön, valossa, jotka on annettu osion 2(c)(i) ja (ii) mukaisesti. Intian korkeimman oikeuden perustuslain tuomion mukaan Kavalappara Kochuni v. States of Madras (1960), joka vahvisti säännön ejusdem generis, kun yleiset sanat seuraavat tiettyä samanluonteista sanaa, yleisen sanan tulkinta rajoittuu samaan lajiin kuin on määritelty. Mutta sääntö pätee vain silloin, kun tietyt sanat muodostavat a selvä suku/luokka keskenään. Maalauksilla, arkkitehtuuriteoksilla ja valokuvilla ei ole mitään yhteistä ominaisuutta lukuun ottamatta taiteellista luonnetta, joka on yhtä lailla jaettu fonteille. Lisäksi yleinen ilmaus "mikä tahansa muu taiteellinen käsityö" ei edes päde seurata tietty lause, esim muun muassa säännön edellyttämä maalaus, piirtäminen ja arkkitehtuurityö ejusdem generis. Ilmaus on asetettu jäännöslauseeksi kattamaan teoksia, jotka muuten täyttävät taiteellisen työn kelpoisuuden. Jos lainsäätäjän tarkoitus olisi ollut toisin, ilmaus "mikä tahansa muu taiteellinen käsityö" olisi sijoitettu 2 §:n c alakohdan i tai ii alakohdan loppupäähän.

Toinen argumentti Scaria ja George ovat esittäneet, että missään tekijänoikeuksia koskevissa kansainvälisissä sopimuksissa, kuten Bernin yleissopimuksessa, Rooman yleissopimuksessa, TRIPS-sopimuksessa, ei mainita nimenomaisesti fontteja. Myös tekijänoikeuslautakunta piti tätä kohtaa perusteena kirjasimien tekijänoikeussuojan epäämiselle vuonna Anand. Kansainvälisten yleissopimusten mukaisen nimenomaisen suojan fonttien puuttumista ei kuitenkaan voida katsoa tarkoittavan, ettei niitä voida suojata tekijänoikeudella. Itse asiassa vuonna 1973 kirjasintyyppien teollis- ja tekijänoikeussuojaa tukevat maat yrittivät saada aikaan Wienin sopimuksen tyyppikasvojen suojaamisesta ja niiden kansainvälisestä talletuksesta ("sopimus"). Sopimuksessa määrättiin:

(1) Kirjasintyyppien suojauksen edellytyksenä on, että ne ovat uusia, alkuperäisiä taikka molempia.

(2) Kirjasintyyppien uutuus ja omaperäisyys määritetään niiden tyylin tai kokonaisulkomuodon perusteella ottaen tarvittaessa huomioon toimivaltaisten ammattipiirien tunnustamat kriteerit.

Valitettavasti sopimusta ei voitu saattaa voimaan.

riippumatta, monet maat kuten Iso-Britannia ja Kanada tarjoavat jo tekijänoikeussuojan kirjasimille (jotkin niistä on kuvattu alla).

Tekijänoikeuksien puolustaminen

Kuten edellä on todettu, tekijänoikeuslain 2 §:n c alakohta, jossa määritellään taideteos, antaa havainnollisen määritelmän. Sen mukaan "taideteos" sisältää maalauksen, veistoksen, piirustuksen, valokuvan tai minkä tahansa muun taiteellisen käsityön. Erityisesti, jotta teos olisi lain mukainen "taideteos", laissa ei vaadita vaadittua taiteellista laatua. Tekijänoikeuslaki asettaa 13 §:n 1 momentin a kohdan mukaisen omaperäisyysvaatimuksen muun muassa taideteoksille, jotka ovat tekijänoikeudella suojattuja. Tekijänoikeuslain vakiintuneet periaatteet edellyttävät, että tämän omaperäisyyden on oltava ilmaisussa, ei itse ideassa. Murray artikkelissaan Tekijänoikeus, omaperäisyys ja kohtausten loppu, reilun ja sulautumisen doktriinit visuaaliselle työlle (P.4)  väittää, että jos teoksen ilmaisu sulautuu erottamattomasti sen taustalla olevaan ideaan, teoksen katsotaan olevan tekijänoikeussuojaton. Intian korkein oikeus maamerkkiasiassa DB Modak v. Eastern Book Co. on asettanut tekijänoikeussuojan edellyttämän luovuusstandardin edellyttäen, että kun teoksessa on jonkin verran luovuutta, sitä pidetään alkuperäisenä taiteellisena teoksena. Fonttien tapauksessa jotkut väittävät että kirjasimien tekijänoikeuden myöntäminen voi tarkoittaa tekijänoikeuden myöntämistä kirjaimille, numeroille ja symboleille, jotka puolestaan ​​ovat kielen rakennuspalikka. Mutta ulospääsy tästä ahdingosta on yksinkertainen: tekijänoikeussuoja on annettava vain erittäin taiteellisille fonteille. On tärkeää rajoittaa tekijänoikeus erittäin taiteellisiin kirjasimiin, jotta varmistetaan, että perusrakennuspalikoita, kuten kirjaimia, numeroita, merkkejä ja merkkejä, ei ole yksinoikeudella. Voidaan viitata fonttien käsittelyyn Espanja, jossa vain ne fontit, joiden taiteellinen taso on keskitasoa, voivat saada tekijänoikeussuojan. Toinen esimerkki on UK, jossa vain ne kirjasimet katsotaan tekijänoikeudellisesti suojatuiksi ja jotka osoittavat ilmaisun omaperäisyyttä ja tietyn tason taiteellista taitoa ja työtä.

Yhteenveto

Oikeudellinen kanta, jonka mukaan kirjasimia ei voi suojata tekijänoikeuksilla, on seurausta Intian tekijänoikeuslain kriteerien liian vähäisestä analysoinnista. Mielestäni kirjasimet ovat edellä luetelluista syistä oikeutettuja tekijänoikeussuojaan Intiassa.

Lähde: https://spicyip.com/2021/07/fonts-typefaces-are-they-copyrightable.html