Op-ed: Ketjujen välisten siltojen uudelleen kuvitteleminen: Lopetetaan yrittäminen olla likviditeettiprotokollia

Useiden laajamittaisten siltojen hyväksikäyttöjen jälkeen kerrotaan, että ketjujen välinen teknologia on luonnostaan ​​virheellinen – että ketjujen välinen yhteentoimivuus merkitsee riskiä, ​​paljon happea annetaan. Kun arviolta 2 miljardia dollaria menetettiin tänä vuonna 13 siltahakkeroinnin yhteydessä, on yhä vaikeampaa jättää tämä väite huomiotta.

At deBridge, uskomme, että ei ole vain välttämätöntä vaan väistämätöntä, että kaikki ketjujen väliset sillat harkitsevat täysin uudelleen lähestymistapaansa likviditeetin yhdistämiseen.

Lukitun likviditeetin rajoitukset

Lukitsemalla likviditeetin tarjotakseen ketjujen välistä reititystä (kuten lähes jokainen silta tekee tällä hetkellä), sillat ovat asettuneet kilpailuun, jonka ne häviävät. Näemme siltojen kohtaavan vakiintuneita, tarkoitukseen rakennettuja likviditeettiprotokollia, kuten AAVE, Yhdisteja frax, hankkeita, jotka epäilemättä rahallistavat likviditeetin tehokkaammin ja turvallisemmin. Esimerkkejä on runsaasti siltoja, joissa on satoja miljoonia dollareita TVL:ssä ja joissa lukitun likviditeetin käyttöaste on erittäin alhainen.

Tällä suunnittelulla siltaprojektit pakotetaan toteuttamaan kestämättömiä likviditeetin louhintakampanjoita, jotka eivät tarjoa pitkän aikavälin pääomatehokkuusratkaisuja. Ellei symbolisia kannustimia ylläpidetä loputtomiin – mikä ei ole järkevä tavoite mille tahansa hankkeelle – likviditeetin tarjoajat väistämättä poistavat pääomaa tavoittaakseen korkeamman tuoton mahdollisuuksia.

Likviditeetin yhdistämiseksi turvallisesti siltojen olisi hankittava vakuutuksia, jotta likviditeetin tarjoajat voivat suojautua riskeiltä. Tämä on toinen kulu, joka vaikeuttaa likviditeetin kaupallistamista entisestään. Siksi useimmat olemassa olevat sillat eivät ole kannattavia, koska kustannukset ja maksetut likviditeettikaivospalkkiot ylittävät usein protokollan nettovoiton.

Tässä on myös arkkitehtonisia näkökohtia pelissä, koska ketjujen välinen arvonsiirto on pyyntö, joka voidaan ratkaista eri tavoin. Kaikki olemassa olevat sillat selvittävät nämä toimeksiannot omasta likviditeettipoolistaan, jossa likviditeetti on jatkuvasti lukittuna, kun sitä tarvitaan vain juuri sillä hetkellä, kun arvonsiirron pitäisi toteutua.

Tilauksen koko voi myös vaihdella – jos se ylittää sillan likviditeettipoolin koon, lähettäjä päätyy käärittyihin tokeneihin tai määräämättömäksi ajaksi keskeytettyyn/jumittuneeseen tapahtumaan. Toisaalta, jos toimeksianto on liian pieni likviditeettipoolin kokoon nähden, likviditeetin käyttöaste on erittäin alhainen ja tehoton. Tämä noidankehä korostaa entisestään, että tämä likviditeettiprotokollan lähestymistapa siltojen suunnitteluun on tehoton ja pohjimmiltaan väärä.

Turvallisuusongelman ratkaiseminen

Niin tärkeä kuin tämä onkin, taloudellinen kestämättömyys ei ole ainoa suurin haaste tässä. Vaikka oletetaankin, että sillat keksivät tavan käyttää lukitun likviditeetin lähestymistapaa ja pysyä pääomatehokkaana, nyt on selvää, että turvallisen likviditeettiprotokollan rakentaminen on kaikkea vievää työtä. Itse asiassa, koska siltaprojektit tietoisesti tai tietämättään muuttuvat likviditeettiprotokolliksi, ne antavat itselleen valtavan tehtävän turvata monitahoinen hyökkäyspinta.

Aluksi korkealle tasolle yksi ilmeisistä ongelmista lukitun likviditeettityylisen sillan kanssa on, että se luo riskin kerrannaisvaikutuksen, jossa yhden tuetun ketjun haavoittuvuudet voivat levitä ja vaarantaa muissa ekosysteemeissä olevan pääoman.

Tässä on kysymys välityspalvelimen turvallisuudesta. Sillan koko likviditeettipohja voi vaarantua, jos yhden tuetun lohkoketjun/L2:n koodikannassa on mahdollinen haavoittuvuus. Näimme tämän mahdollisuuden aiemmin tänä vuonna, kun Optimismista löydettiin haavoittuvuus, jonka ansiosta hyökkääjät olisivat voineet lyödä mielivaltaisen määrän omaisuutta ja ennustettavasti vaihtaa ne tokeneihin muissa ekosysteemeissä.

Viime viikolla löysin (ja ilmoitin) kriittisen bugin (joka on korjattu kokonaan). @optimismPBC ("kerroksen 2 skaalausratkaisu" Ethereumille), jonka avulla hyökkääjä olisi voinut tulostaa mielivaltaisen määrän tokeneita, josta voitin 2,000,042 XNUMX XNUMX dollarin palkkion. https://t.co/J6KOlU8aSW

- Jay Freeman (saurik) (@saurik) Helmikuu 10, 2022

Jälleen, kaikki yhden ketjun konsensusmekanismiin liittyvät ongelmat voivat myös johtaa systeemiseen tartuntaan, mikä saattaa vaarantaa muihin tuettuihin ketjuihin lukitun likviditeetin. Tässä tapauksessa silta yksinkertaisesti lähettää hyväksikäytön muille ketjuille. Tämä voi sisältää 51 % hyökkäyksiä tai muita protokollatason virheitä.

Tällaisten perinnöllisten riskien lisäksi näemme yhä useammin tilanteita, joissa siltaprojektien virheet ovat tavalla tai toisella aiheuttaneet lukitun likviditeetin menetystä. Huonoista protokollapäivityksistä, huonosta älykkäästä sopimussuunnittelusta tai validaattoreiden infrastruktuurin vaarantumisesta lähtien on monia skenaarioita, joissa huonot toimijat voivat hyödyntää itse sillan haavoittuvuuksia.

Kaikki nämä riskit lisääntyvät nopeasti, ja – kuten olemme nähneet liian monta kertaa – likviditeetin tarjoajat kantavat ne lopulta, kun he menettävät käärittyjen omaisuuseriensä lunastuskelpoisuuden. Tällaista mahdollisuutta ei pitäisi hyväksyä.

Harvat kieltävät valtavan lupauksen ketjujen välisestä yhteentoimivuudesta nostaa Web3:n käyttöönotto uusiin korkeuksiin. Siltakäyttöjen suuren koon ja tiheyden vuoksi on kuitenkin tullut tuskallisen selväksi, että siltatekniikan perussuunnittelu on hahmoteltava uudelleen ensimmäisistä periaatteista lähtien. Silta-käännetty likviditeettiprotokollan rakenne ei vain toimi.

Voimmeko mitenkään kehittää täysin uudenlaista ja ainutlaatuista lähestymistapaa siltojen suunnitteluun, joka poistaa riskit likviditeetin tarjoajilta, eliminoi hyökkäysvektorit ja säilyttää samalla pääomatehokkuuden korkeimman tason?

Lähitulevaisuudessa voi olla juuri sellainen. DeBridgessä työskentelemme uuden ketjujen välisen likviditeetin reitityksen parissa, joka ratkaisee kaikki nämä ongelmat. Pysy kanavalla.