Parlamentin pysyvä valiokunta ja tekijänoikeusuudistus: yksi askel eteenpäin, kolme askelta taaksepäin

Kuten useimpien lukijoiden on jo nyt tiedettävä, Eduskunnan pysyvän valiokunnan mietintö Intian teollis- ja tekijänoikeusjärjestelmä on paljastanut ongelmallisen, maksimalistisen lähestymistavan teollis- ja tekijänoikeussuojaan, mikä osoittaa vain tokenististä yleistä etua koskevien näkökohtien arvostusta. Professori Scaria on korostanut joitain raportin räikeistä ongelmista (tätä) ja Praharsh (tätä). Tekijänoikeusjärjestelmän uudistamiselle omistetuilla 6 paritolla sivulla on korostettu yhteensä 5 lakisääteistä asiaa huolimatta siitä, että viimeisin tekijänoikeusmuutos on lähes vuosikymmen vanha ja kommentteja uudelle muutokselle on haettu melko hiljattain (ks. tätä, tätäja tätä). Tässä viestissä analysoin tekijänoikeuspoikkeuksiin liittyviä suosituksia ja muita ehdotettuja uudistuksia.

Vetouttaminen 52 §:n 1 momentti

Raportin tekijänoikeuksia koskeva osio alkaa toteamalla, että 52 pykälän mukaisilla "laaja-alaisilla" loukkauksilla on "haitallinen vaikutus julkaisuteollisuuteen ja tekijöihin". Se jatkaa keskustelua merkittävästä päätöksestä Oxfordin yliopisto v. Rameshwari Valokopio, tunnetaan paremmin nimellä DU Valokopio tapaus, jossa Delhin korkein oikeus hyväksyi laajan tulkinnan opetuskäyttöä koskevasta poikkeuksesta vuonna 52 §:n 1 momentin i alakohta opiskelijoille tarkoitettujen kurssipakettien tekemisen osalta. Järkyttävää kyllä, raportti vihjaa edelleen, että "korjaavat toimenpiteet" ovat käynnissä rajoittavien muutosten muodossa 52 §: n 1 momentti!

Raportin suositukset tiivistyvät seuraaviin:

• Sallitaan valokopiointi (vain) valtion omistamissa oppilaitoksissa ja säilytetään kirjastoissa, jotta opiskelijoiden on helppo päästä niihin käsiksi
• Tämä valokopiointi rajoitetaan 10 prosenttiin kirjan sivujen kokonaismäärästä
• Rajoitukset kopioitujen teosten säilyttämiselle digitaalisessa muodossa

[Sivulla 66 on myös kirjoitusvirhe, joka ehdottaa muutoksia "51 §:n 1 momenttiin". Pykälä 51 käsittelee rikkomista, ei poikkeuksia, ja 51 momentin 1 kohtaa ei edes ole olemassa – mikä osoittaa, kuinka huolimattomasti raportti on laadittu ja toimitettu.]

Ensi silmäyksellä ensimmäisen suosituksen sanamuodossa ei ole järkeä, sillä opetusmateriaalin valokopiointi valtion laitoksissa kuuluu jo 52 §:n 1 momentin poikkeuksiin. Toinen tulkinta on, että valiokunta suosittelee rajoittavat Kaikki valokopiointi on sallittu alla 52 §: n 1 momentti valtion omistamille laitoksille, joiden enimmäismäärä on 10 % kustakin työstä. Tämä kaventaa merkittävästi soveltamisalaa 52 §:n 1 momentin i alakohta kuten esitettiin progressiivisessa, tulevaisuuteen suuntautuvassa tuomiossa DU Valokopio.

Ensiksi, koulutus, joka ei ole vain tekijänoikeuspoikkeus vaan myös 21A artiklan mukainen perusoikeus, jaetaan myös valtion omistamien laitosten ulkopuolelle. AISHE-raportin 2019-20 mukaan 66.3 % kaikista korkeakouluopiskelijoista Intiassa osallistua yksityisiin oppilaitoksiin. Historiallisesti opetusta, koulutusta ja tutkimusta koskevia poikkeuksia ei ole koskaan määritelty sen laitoksen omistussuhteen perusteella, jossa teoksen käyttö tapahtuu. Raportissa ei osoiteta mitään yhteyttä näiden kahden välillä, joten jää epäselväksi, miksi yksityisten oppilaitosten opiskelijoilta pitäisi evätä tekijänoikeuspoikkeukset.

Toiseksi, 10 %:n rajan asettaminen on ilmeisen absurdia DU Valokopio oli nimenomaisesti kannattanut kohtuullisen yhteyden lähestymistapaa määrittääkseen sallitun kopiointimäärän (aiemmin Prof Basheerin ehdottama):'tekijänoikeudella suojatun teoksen käyttö olisi oikeudenmukaista käyttöä siinä laajuudessa kuin se on perusteltua koulutustarkoituksiin' (kohta 33, osastopäätös). Asiat perspektiivissä, jopa Yhdysvaltojen IP-ystävällisin lainkäyttöalue Cambridge v. Becker on katsonut, että 10 % kopiointi on useimmissa tapauksissa kohtuullista käyttöä joustavan "Määrä ja olennaisuustekijätesti kohtuullisen käytön doktriinissa. Vertailun vuoksi Intian sosioekonomiset olosuhteet vaativat vivahteikkaampaa lähestymistapaa DU Valokopio.  

Kolmanneksi kiristäminen 52 §: n 1 momentti tarkoittaa muutoksia reilun kaupan poikkeuksissa 52 §:n 1 momentin a alakohta, joka mahdollistaa käytön muun muassa tutkimukseen ja yksityiseen opiskeluun. Reilun kaupankäynnin kohteena on jo luontainen "reiluus"-analyysi, joka on vaihtelevasti altistunut oikeudellisille testeille, kuten voiton tavoittelun puuttuminen, neljän tekijän testi ja siihen luetut kopioinnin osuudet. Valiokunnan suosittelemat rajoitukset tekisivät säännöksestä onton oppimateriaalin osalta.

Neljänneksijärjetön suositus kieltää/rajoittaa kopioitujen teosten tallentamista digitaalisessa muodossa maailmanlaajuisen kriisin, kuten Covid-19-pandemian, aikana paljastaa likinäköisen tekijänoikeuslain ymmärtämisen. Jo ennen kuin lukitus pakotti kaikki koulutustasot siirtymään verkkoon, verkkokoulutus yleistyi. Nykyään miljoonat opiskelijat ja opettajat eri puolilla maata ovat epävarmassa asemassa, koska edes olemassa oleva tekijänoikeuslaki ei ole selkeä verkko-opetuksen suhteen (Namratha hajottaa ongelmat, tätä).

On masentavaa nähdä, että pandemian kaltaisena aikana, jolloin tutkimuksen ja koulutuksen väylät kaipaavat kipeästi päivitystä, eduskunnan pysyvän valiokunnan suositukset 52 §: n 1 momentti pyytää tekijänoikeusjärjestelmää siirtymään ajassa taaksepäin. Laajat rajoitukset uhkaavat supistaa jo ennestään jäykän 52 §:n 1 momentin alaviitteeksi tekijänoikeusjärjestelmässä. Mielenkiintoista, että a Tekijänoikeusuudistusohjelma, jonka ovat laatineet samanhenkiset IP-opettajatViime vuonna tutkijat eri puolilta maata olivat ehdottaneet muutoksia, jotka tekevät juuri päinvastoin: laajentavat 52 §:n 1 momentin a alakohta ja laajentaa opetuskäytön poikkeuksia sisällyttämään verkkoopetukseen. Tämä täydellinen ristiriita heijastaa jyrkästi sidosryhmien kuulemisen puutetta IPR:n tutkijoiden kanssa tätä raporttia laadittaessa.

Yhteisön kirjastot

Yksi raportin parempia suosituksia on yhteisön kirjastojen perustaminen ja olemassa olevien kirjastojen päivittäminen, jotta opiskelijoille ja akateemikolle olisi helpompi päästä käsiksi ulkomaisten kirjailijoiden kalliisiin teoksiin. Erityisesti se pyytää keskushallintoa panemaan mahdollisimman pian täytäntöönKansallinen kirjastolähetystö', kulttuuriministeriön aloite, joka käynnistettiin jo vuonna 2014 Intian kirjastoverkoston uudistamiseksi. NML:n tavoitteena oli päivittää satojen piiri- ja osavaltiokirjastojen infrastruktuuri, toteuttaa digitalisointitoimenpiteitä, tarjota koulutusohjelmia henkilökunnalle ja perustaa Intian kansallinen virtuaalikirjasto. Uusimmat päivitykset NML-työstä ovat saatavilla osoitteessa tätä. Vahvan fyysisten kirjastojen verkoston ohella on yhä tärkeämpää rakentaa esteettömiä digitaalisia kirjastoja, ei vain lukituksen vuoksi, vaan myös pitääksemme tietotieteiden verkkomme ajan tasalla digitaalisen aikakauden vaatimuksiin nähden (katso Divijin viesti Tämä, tätä).

Käänny Bernin yleissopimukseen… mutta mistä?

Siirtyen eteenpäin toiseen outoon suositukseen, raportti, jossa viitataan tekijänoikeuspoikkeuksiin, ehdottaa, että Bernin yleissopimusta tutkittaisiin sellaisen tekijänoikeusjärjestelmän luomiseksi, joka on hyödyllinen sekä oikeudenhaltijoille että yleisölle.

Ilman asianmukaista selitystä tämä vaikuttaa hämmentävältä, koska Intian tekijänoikeuslaki on jo Bernin yleissopimuksen mukainen. Bernin "kolmivaiheinen" testi, jota vahvistaa TRIPS-sopimus, edellyttää, että kaikki poikkeukset tekijänoikeuksista (i) ovat täsmällisiä, (ii) eivät saa olla ristiriidassa teoksen tavanomaisen käytön kanssa ja (iii) eivät kohtuuttomasti vahingoita tekijän oikeutettuja etuja.

Raportti ei sisällä erityisiä muutoksia, joita oletetaan tarvittavan poikkeuksissa tai muualla Bernin lain noudattamiseksi. Parhaimmillaan voisi arvata, että viittaus on edellä käsiteltyyn opetuskäyttöön liittyvään poikkeukseen (lue Prashant's ottaa miksi DU Valokopio päättely epäonnistuu kolmivaiheisessa testissä). Tosin olisi edullista määritellä erityisesti 52 §:ssä olevien poikkeusten ääriviivat epämääräisyyden poistamiseksi. Tämän ei kuitenkaan pitäisi tarkoittaa niiden soveltamisalan kaventamista. Ei saa unohtaa sitä tosiasiaa, että Intian sosioekonomiset realiteetit estävät koulutuksen saatavuutta paljon laajemmin kuin kehittyneissä maissa. Tunnustettuaan tämän, Intia oli kerran ollut johtava kannattaja kehitysmaiden joukossa, jotka vaativat (lopulta epäonnistunutta) Tukholman pöytäkirja, joka pyrkii sisällyttämään Bernin yleissopimukseen laaja-alaisia ​​poikkeuksia, jotka sallivat tekijänoikeudella suojatun materiaalin käytön opetustarkoituksiin.

Tekijänoikeusjärjestöjen toimikauden pidentäminen

Raportti ilmaisee huolensa vahingoista, joita tekijänoikeusjärjestöt ja laajemmin oikeudenhaltijat kärsivät tekijänoikeusjärjestöjen uusimishakemusten käsittelyn viivästymisestä, ja siinä suositellaan rekisteröinnin voimassaoloajan pidentämistä 5 vuodesta 10 vuoteen. Vaikka tämä epäilemättä vapauttaisi tekijänoikeusjärjestöt valtavasta taakasta, on huomattava, että tämä on lainsäädännöllinen ratkaisu siihen, mikä sattuu olemaan jatkuva hallinnollinen ongelma. Voimassaoloajasta huolimatta on ryhdyttävä toimenpiteisiin hakemusten sujuvamman käsittelyn varmistamiseksi tekijänoikeusvirastossa.

Internet-lähetykset sisällytetään jaksoon 31D

Tässä blogissa on aiemmin puhuttu paljon kiistanalaisesta kohdasta 31D, joka sallii kirjallisten tai musiikkiteosten ja äänitallenteiden lakisääteisen lisensoinnin vahvistamisen radio- tai televisiolähetyksiä varten (ks. tätä, tätä, tätä, tätä, tätäja tätä). DPIIT:n epäilyttävän toimistomuistion, muutaman perustuslaillisen haasteen, suurten levy-yhtiöiden ja suoratoistopalvelujen välisten kiistojen ja itse valituslautakunnan romutuksen jälkeen useimmat ihmiset ovat yhtä mieltä siitä, että riippumatta siitä, mikä on oikea tulkinta 31D § onko se pitäisi sisältää Internet-lähetykset. Siksi on lupaavaa löytää raportti, jossa suositellaan juuri tätä. Kuluneen vuosikymmenen aikana on tapahtunut ilmiömäinen muutos kohti online-musiikin suoratoistopalveluita, kuten Spotify, Wynk, Gaana ja vastaavat, minkä vuoksi tekijänoikeuslain on ehdottomasti pysyttävä musiikin kulutustottumusten mukana.

Lopulliset ajatukset

Vaikka on olemassa joitakin tervetulleita ehdotuksia Internet-lähetysten lakisääteisen lisensoinnin ja yhteisön kirjastojärjestelmän edistämisen muodossa, raportti kärsii monista syistä. Se on epämääräinen, eikä sen suositusten taustalla ole selittäviä perusteluja, se suosii voimakkaasti oikeudenhaltijoita yleistä etua koskevien huolenaiheiden kustannuksella ja osoittaa jopa puutteellista ymmärrystä tekijänoikeuksista joissakin asioissa. Toinen tärkeä ongelma on, että se käsittelee vain pinnallisesti tekijänoikeuslain kannalta tärkeitä asioita. Raportin oikeudenhaltijalähtöisen teeman mukaisesti muita erittäin tärkeitä kysymyksiä, jotka koskevat tekijänoikeudella suojatun materiaalin käyttäjiä (rikosoikeudellisia oikeussuojakeinoja rikkomisen varalta, välittäjävastuu, sananvapaus verkossa, orpoteosten asema, valtion tekijänoikeuksien omistus) ei ole tutkittu.

Huolestuttavinta on kanta heikentää 52 §:n 1 momenttia. Olemme todenneet aiemmin, että toisin kuin muut lainkäyttöalueet, Intian tekijänoikeuslaki on a epävarma perustuslaillinen asema siinä säännellään sanan- ja sananvapautta 19 artikla (1) a), mutta ei löydä selkeää mainintaa alla olevista kohtuullisista rajoituksista Article 19 (2). Antamalla runsaasti tilaa yleisölle koulutukseen, tutkimukseen ja kulttuuriin, 52 § helpottaa tämän sananvapauden takuun täyttämistä. Jotta tekijänoikeuslaki mukautuisi sananvapauden tarpeisiin Intiassa, pykälän 52(1) on säilytettävä sen legitiimiys tarjoamalla yleisölle sen velvollisuus.

Lähde: https://spicyip.com/2021/07/parlamentary-standing-committee-and-copyright-reform-one-step-forward-three-steps-back.html